ARTIKKELI 1.10.2003
Ossi Nykänen (ossi@w3.org)
W3C Suomen toimisto
Esipuhe. Tämä artikkeli luo lyhyen yleiskatsauksen Web-palvelujen laatua kehittävää työtä sivuaviin W3C-aktiviteetteihin ja -resursseihin. Tarkoituksena ei ole (yrittää) määritellä verkkopalvelun laadun käsitettä, vaan yksinkertaisesti nivoa yhteen ja nostaa esille asiaan keskeisesti liittyvää W3C-työtä sekä hyödyllisiä tietolähteitä. Tekstissä myös esitellään W3C-työn periaatteita sillä ajatuksella, että osa periaatteista voisi soveltua laatutyössä hyödynnettäväksi myös alkuperäisen W3C-kontekstinsa ulkopuolella.
Artikkeli liittyy Suomen valtionvarainministeriön käynnistämään julkishallinnon julkisten verkkopalvelujen laatua ja erityisesti verkkopalvelujen laatukriteeristöä kehittävään työhön. (Ks. Laatua verkkoon - Julkisten verkkopalvelujen laatu- ja arviointikriteerit (25.3.2003).)
Tämä artikkeli on kirjoitettu hypertekstimuotoisena ja se löytyy sähköisessä muodossa W3C Suomen toimiston kotisivuilta osoitteesta http://www.w3c.tut.fi/reports/2003/1001quality//.
HUOM: Dokumentin asiasisältöä on viimeksi päivitetty 1.10.2003.
1 Johdanto
1.1 Peruskäsitteitä
1.2 W3C -- laatua yhteensopivuudesta
2 Universaali saatavuus
2.1 Web-arkkitehtuuri
2.2 Standardimuotoiset sisällöt
2.3 Laiteriippumattomuus
2.4 Multimodaaliset käyttöliittymät
2.5 Ääniselaimet
2.6 Saavutettavuus
3 Kestävä kehitys ja monimutkaisuuden hallinta
3.1 Perusperiaatteita
3.2 Esimerkki: X(HTML)
3.3 Semanttinen Web, luottamus ja Yhteiset Asiat
4 W3C:n oma laatutyö
5 Tietoja W3C:stä
Verkkopalvelut eivät ole päämäärä sinänsä. Verkkopalveluilla tavoitellaankin tyypillisesti tiettyä välinearvoa: Hyvä verkkopalvelu täyttää tietyn tarpeen tai toiveen, ja on toteutukseltaan tarkoitukseensa soveltuva.
Kysymys, millainen hyvä verkkopalvelu sitten on, on kuitenkin ongelmallinen ja varsin vaikeasti lähestyttävä. Eräs lähestymistapa siihen, mitä "hyvällä" tarkoitetaan ja -- ennen kaikkea -- miten "hyvään" voidaan systemaattisesti pyrkiä, liittyy "laadun" käsitteeseen: Hyvä verkkopalvelu on (ainakin) laadukas ja laadun käsite puolestaan voidaan purkaa auki tiettyjen kriteerien valossa.
Laatu on yleensä vain epäsuorasti mitattavissa oleva, tuotteen tai palvelun ominaisuus. Tyypillisiä laadun kriteerejä ovat esim. tarkoituksenmukaisuus, toimivuus, yhteensopivuus, kestävyys, vakaus, miellyttävyys, saavutettavuus, helppokäyttöisyys, virheettömyys ja kohtuuhintaisuus. Laatuominaisuus ilmenee yleensä kontekstisidonnaisena, suhteessa tuotteen tai palvelun käyttäjän tarpeisiin ja toiveisiin. Laatutyön keskeinen lähtökohta onkin asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen -- sekä tietenkin näihin vastaaminen. Työn luonteenomainen piirre on usean laatukriteerin samanaikainen tavoittelu (yleensä esim. kestävyys ei yksin ole hyvä laadun mittari).
Verkkopalvelulla (tai palvelulla) tarkoitetaan tässä yhteydessä kansalaisille ja yhteisöille tarjottavia, perinteisiä palveluja täydentäviä, korvaavia tai uudistavia palveluja verkkoympäristössä (VM:n laatutyöryhmän tehtävänasettelun hengessä). Palvelut voivat ulottua informatiivisista, tietoa välittävistä palveluista (esim. verkkosivu) aina vuorovaikutteisiin ja edelleen verkkopalvelun "ulkoisiin" prosesseihin saakka (esim. verkossa aktivoitu palvelupyyntö, pyyntöön reagoiminen ja sen toteutumisesta tiedottaminen eri kanavia pitkin).
Palvelu voi olla yksittäinen, johonkin tiettyyn ja rajattuun tarkoitukseen soveltuva toiminto (esim. hakupalvelu), tai suurempi, yksittäisiä ja kenties toisistaan riippumattomia osia käsittävä palvelukokonaisuus (esim. organisaation verkkosivusto kokonaisuutena). Yleisemmin käsitettynä verkkopalvelulla voidaan tarkoittaa myös ohjelmistojen ja "kasvottomien" organisaatioiden välisiä palveluja (vrt. Web Services [en]), mutta nämä rajataan tässä asiayhteydessä tarkastelun ulkopuolelle.
Verkkopalvelun laadulla viitataan tässä yhteydessä vain palvelun verkossa tapahtuvaa osaan. Toisin sanoen, (hieman rajattu) määritelmämme olettaa tässä taustaprosessien yms. saatavuuden ja kitkattoman toimivuuden. Yleisemmin käsitettynä verkkopalvelun laatu käsittää tietenkin myös palveluntarjoajaorganisaation taustaprosessien laadun, mutta nyt rajaus on varsin aiheellinen -- W3C asettaa ja suosittaa lähinnä (teknisiä) ratkaisuja, mutta ei ota suoranaisesti kantaa siitä, mihin ja missä asiayhteydessä näitä sovelletaan.
Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että W3C:n työ kokonaisuudessaan tähtää verkkopalvelujen laadun parantamiseen. W3C-suositusten mukaiset ohjelmistot ovat -- ainakin suositusten kuvaamien piirteiden osalta -- laadukkaita, esim. yhteensopivuuden, julkiseen standardiin perustuvan toteutuksen, kansainvälisyyden ja saavutettavuuden osalta. Teknistä laadukkuutta lisää tietenkin myös se, että W3C-suositusten kehittämiseen ovat osallistuneet alan parhaat ammattilaiset ja asiantuntijat (mikä ansiosta ns. hyvät käytännöt välittyvät myös teknisiin suosituksiin).
Erittäin yleisellä tasolla työtä ohjaa mm. visio Webin arkkitehtuurista ja hyvän suunnittelun periaatteista (ks. W3C's Goals [en] ja Design Principles of the Web [en]). Keskeisiä W3C-työn tavoitteita ja periaatteita ovat erityisesti:
Yksityiskohtaisemmin, aktiviteettien ja suositusten tasolla tarkasteltuna tämä näkyy W3C-työn eri muodoissa. Viime kädessä tulos konkretisoituu aktiviteettien ja työryhmien (ks. W3C Activities [en]) työn tuloksina, esimerkiksi julkaistuina suosituksina ja ohjeina (ks. W3C Technical Reports and Publications [en]).
Keskeinen, hyvän verkkopalvelun laadun lähtökohta on (palvelun) universaali saatavuus:
Universaalin saatavuuden tavoitteena on tuoda Web kaikkien saavutettaville, suosimalla teknologioita jotka mahdollistavat sujuvan Webin käytön kaikkialla maailmassa, kulttuurista, kielestä, koulutuksesta, kyvyistä, aineellisista resursseista, päätelaitteista ja käyttäjien fyysisistä rajoitteista riippumatta. (ks. W3C's Goals, Universal Access [en])
Käytännössä universaali saatavuus tarkoittaa esim. yhtenäistä ja yhteensopivaa Web-arkkitehtuuria (ks. Architecture of the World Wide Web [en]). Keskeistä arkkitehtuurissa on
...erottaminen loogisesti toisistaan arkkitehtuurin eri tasoilla. Web-arkkitehtuuri esittää myös hyvän Web-sovelluksen (teknisen) suunnittelun yleisiä nyrkkisääntöjä, liittyen esim.
On syytä huomata, että universaali arkkitehtuuri ei tarkoita toteutusten tasapäistämistä, vaan nimenomaan rajapintojen tasolla tapahtuvaa standardointia. Esimerkiksi verkkopalvelimen voi toteuttaa universaalin arkkitehtuurin puitteissa sisäisesti lähes millä tekniikalla ja suunnittelufilosofialla tahansa, kunhan "ulospäin" tarjottu rajapinta on standardi (esim. HTTP).
Konkreettisesti yhtenäinen arkkitehtuuri näkyy esim. Web-sisältöjen standardoitujen merkkauskielten (esim. HTML, MathML, SMIL, SVG) XML-perustaisuudessa (ks. Extensible Markup Language (XML) [en]), sekä tiedon kuvaamisen ja esitystavan välisessä erottelussa esim. tyylien avulla (ks. CSS, XSL). Hyvä esimerkki vuorovaikutuksen ja esitystavan erottelusta on XForms, joka tarjoaa välineen lomakepohjaiseen (mutta esim. HTML-lomakkeita vahvempaan) vuorovaikutuksen esitystavan ja tietosisällön erottamiseen toisistaan (ks. XForms [en]).
Maailmanlaajuisen Webin keskeinen laadun kriteeri on myös kansainvälisyys. Tämä näkyy paitsi universaalin Unicode-merkistön käyttönä merkintäkielten perustana, myös teknisiä suosituksia ja ohjeita kansainväliseen kontekstiin sovittavassa työssä (ks. W3C Internationalization Activity [en], Translations at W3C [en]). Ensi näkemältä yksinkertaiselta vaikuttava asia, yhteensopiva monikielisyys, vaatii erityistä myös huolta paitsi teknisen, myös esim. käsitesuunnittelun osalta.
Koska erilaisten teknistä yhteensopivuutta edistävien standardien kehittäminen on W3C:n toiminnan ydinaluetta, ei teknologioita tai linkkejä näihin enää luetella tässä. W3C:n työstä kertovat standardiresurssit tarjoavat aiheesta hyvän yleiskuvan (ks. esim. W3C Activities [en]). (On hyvä huomata, uusia aktiviteettejä käynnistetään jatkuvasti W3C:ssä, ja työnsä loppuun saaneita päätetään.)
Yksinomaan pöytämikroihin soveltuva Web ei kuitenkaan vielä riitä. Webin tulisi olla saavutettavissa myös esim. pienten päätelaitteiden ja erityyppisiä käyttöliittymiä hyödyntävien käyttäjien näkökulmasta. W3C:n laiteriippumattomuustyö tähtää universaalisen saatavuuden toteutumiseen mm. ohjeistamalla sisällön- ja palveluntuotantoon liittyvissä kysymyksissä. Konkreettinen laiteriippumattomuustyön tulos on esim. muistio laiteriippumattomuuden yleisistä periaatteista (ks. Device Independence Principles [en], Delivery Context Overview for Device Independence [en] ja Authoring Challenges for Device Independence [en]). Keskeistä työssä on sisällön ja esitystavan (käsitteellinen ja tekninen) erottelu toisistaan, sekä sovelluskontekstin tunnistaminen (Web-arkkitehtuurin yleisessä hengessä).
Universaalia saatavuutta tukee myös multimodaalisiin käyttöliittymiin liittyvä työ. Multimodaalinen käyttöliittymä voi reagoida näppäimistön ja hiiren avulla annettujen komentojen ohella myös esim. puheeseen, kirjoitettuun tekstiin ja eleisiin. Työn keskeisiä lähtökohtia W3C:ssä ovat multimodaalisen vuorovaikutuksen yleisten piirteiden tunnistaminen (ks. W3C Multimodal Interaction Framework [en]) ja esim. EMMA-merkkauskieli, jota hyödyntäen erilaiset syöttö- ja ohjainlaitteet voivat ohjata EMMA-standardinmukaisia komentoja ymmärtävää selainohjelmaa (tai muuta sovellusta) (ks. EMMA: Extensible MultiModal Annotation markup language [en]). Multimodaalinen työ voidaan nähdä vuorovaikutusmekanismien yleistämisenä, hieman samaan tapaan kuin esim. verkkosisältö ja sen esitystapa voidaan tyylien avulla erottaa toisistaan.
Multimodaalisen vuorovaikutuksen tärkeä erikoistapaus ovat puheohjatut sovellukset. W3C:ssä tätä työtä tehdään erityisesti ääniselaimiin liittyen. Työn lähtökohta on puhedialogiin ja erilaisten äänitehosteiden käyttöön perustuvan, HTML-tyyppisen "sivunkuvauskielen", VoiceXML:n määrittely (ks. Voice Extensible Markup Language (VoiceXML) Version 2.0 [en]). Käytännössä (luonnolliseen) puheeseen perustuvat sovellukset hyödyntävät myös esim. keinotekoisen, syntetisoidun puheen tuottamiseen, käyttäjän puheen tunnistamiseen sekä VoiceXML:ää monimutkaisempiin puhesovelluksiin liittyviä teknisiä suosituksia (ks. Speech Synthesis Markup Language Version 1.0 [en], Speech Recognition Grammar Specification Version 1.0 [en], Voice Browser Call Control: CCXML Version 1.0 [en]).
Webin teknisen kehyksen ja erityisteknologioiden tapauksessa laatu liittyy lähinnä palvelun teknisen suunnittelun laatuun. Loppukäyttäjän näkökulmasta verkkopalvelun tekninen yhteensopivuus, laiteriippumattomuus, ja hyvä tekninen toimivuus on tietenkin vain osa palvelun laatua. Palvelujen laatuun suoraviivaisesti kantaa ottava W3C-työn osa-alue liittyy saavutettavuuteen (accessibility). Tässä saavutettavuudella tarkoitetaan esim. sitä, että verkkopalvelu on käyttökelpoinen myös esim. mustavalkonäyttöä käyttävän, värisokean, liikerajoitteisen tai heikkonäköisen käyttäjän näkökulmasta.
Palvelujen käyttäjän näkökulmasta keskeinen saavutettavuuden osa-alue on Web-sisällön saavutettavuus (ks. Web-saavutettavuuden 1-2-3). Web-sisällön saavutettavuusohje kuvaa joukon ehtoja ja sääntöjä joita Web-sisällön toteutuksessa tulee saavutettavuuden näkökulmasta noudattaa (ks. Web Content Accessibility Guidelines 1.0 [en], suomenkielinen käännös). Ehdot on asetettu kolmitasoiseen tärkeysjärjestykseen sen mukaan kuinka kriittistä kunkin ehdon noudattaminen on: tason 1 ehdot ovat pakollisia, tason 2 ehtoja olisi hyvä noudattaa ja tason 3 ehtoja noudattamalla saavutettavuutta voidaan haluttaessa entisestään parantaa.
Verkkosisällön saavutettavuus on osa W3C:n WAI-työtä (ks. Web Accessibility Initiative (WAI) [en]). WAI-työryhmä on tuottanut saavutettavuusohjeita myös:
WAI-työryhmä on tuottanut W3C:n suosittamien ohjeiden lisäksi erityisesti myös arvioinnin tukimateriaalia ja muita resursseja, jotka tarjoavat suoraviivasta apua laatutyön tueksi, esim.
Arviointityön, teknisten suositusten ja heuristiikkojen (ks. WAI Technical Activity Activity Statement [en]) lisäksi WAI harjoittaa myös aktiivista yhteys- ja tiedotustoimintaa sekä koulutuksen kehittämiseen tähtäävää työtä (ks. WAI International Program Office Activity Statement [en]).
Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että esim. laiteriippumattomuustyö ja multimodaalisiin käyttöliittymiin liittyvä työ tähtäävät saavutettavuuden kanssa samantyyppisiin päämääriin: tavoitteena on poistaa (esim. turhia, keinotekoisia tai tahattomasti asetettuja) sovelluksen käytön esteitä. Keskeinen huomio on, että palvelun esitystavan tulee auttaa palvelun sisällön tavoittamisessa, eikä esim. yhteensopimattoman tekniikan tai lyhytnäköisesti valittujen käyttöliittymä ja sisällön esitystaparatkaisujen keinoin heikentää sisällön saavutettavuutta.
Yhteensopivuus on toimivan, maailmanlaajuisen Webin ainoa mahdollinen peruslähtökohta. Laajamittaisten standardoinnin haasteita ovat vahvan foorumin rakentaminen, teknisen yhteensopivuuden suunnittelu sekä kehityksen ja siitä vääjäämättä seuraavan muutoksen hallinta.
Hyvä standardoinnin nyrkkisääntö on pyrkimys yksinkertaisuuteen, ts. se, että perustavaa laatua oleva yksittäinen standardi ei sido toteutuksia enempää kuin yhteensopivuuden nimissä on välttämätöntä. Tämä erityisesti mahdollistaa uusien sovellusten -- ja näissä yhteensopivuutta edistävien -- suositusten kehittämisen, ilman että vakiintuneeseen standardipohjaan tarvitsee merkittävästi kajota. Suoraviivaisia esimerkkejä tämäntyyppisestä ajattelusta ovat esim. Semanttisen Webin ja (ohjelmistojenvälisten) Web-palvelujen "protokolla/teknologiapinot" (ks. Semantic Web technology stack [en], Web services technology stack [en]).
Huom. Pyrkimys "yksinkertaisuuteen" ei aina tarkoita samaa asiaa kuin pyrkimys "helppoon ymmärrettävyyteen" -- tehokkaan tietojenkäsittelyn menetelmät ja välineet kun eivät aina vaikuta asiaan perehtymättömien näkökulmasta "yksinkertaisilta". Yleiseen käyttöön tarkoitettujen käyttöliittymien (tai merkintäkielten) suunnittelussa yksinkertaisuus voi toki tarkoittaa myös helppoa ymmärrettävyyttä tai opittavuutta.
Toinen hyvä kestävän kehityksen periaate on teknologioita (tai näiden yhtymäkohtia) standardoivien suositusten jakaminen osiin, so. modularisointi. Tämä mahdollistaa sovellusten profiloinnin, mikä käytännössä tarkoittaa esim. sitä, että ominaisuuksiltaan vähäisempien päätelaitteiden ei tarvitse yhteensopivuuden nimissä (yrittää) toteuttaa suositusten piirteitä, jotka eivät näille sovellu. Ilmeinen hyöty tästä on paitsi tarvittavien standardien vähäinen määrä (esim. tuotannon helppous), myös se, että monipuolisemmat päätelaitteet voivat tulkita myös pikkuveljiensä käsittelemää tietoa. Toisaalta modularisointi tarjoaa sovelluskehittäjille enemmän vapauksia (yhdistely), ja myös uusien standardimoduulien kehittäminen on helpompaa.
Modulaarisuus on yhteydessä myös laajennettavuuden ideaan. Laajennettavuudella voidaan tarkoittaa esim. sitä, että standardeihin jätetään tarkoituksella (semanttisia) "reikiä" tai niihin sisällytetään neutraali mekanismi, jonka avulla standardin puitteissa tavoitettavien sovellusten hallinta, yhdistely ja uusien rakentaminen on mahdollista. Tämä on juuri ns. "metakielen" idea -- XML on juuri em. näkökulmasta katsottuna metakieli. XML-perheen keskeinen ominaisuus on kansainvälisen tekstin Unicode-tuen ja dokumenttien yksinkertaisen yleisrakenteen ohella ns. nimiavaruuksien hyödyntäminen. Nimiavaruuksien suunnitelmallisen käytön ansiosta voidaan välttää esim. tapaukset joissa toisistaan riippumatta palveluja kehittävät tahot käyttävät samoja XML-rakenneosia eri merkityksessä.
Kolmas lähtökohta laajamittaisen kehityksen hallitsemiseen on hajauttamisen periaate. Ilmeisin esimerkki tästä on Web-palvelinten toiminta, esimerkiksi (nykyään jo itsestään selvältä tuntuva?) tekninen valmius tuottaa globaaliin verkkoon palveluja varsin pienen -- mutta yhteisiä pelisääntöjä noudattavan -- alueellisen yhteisön varassa. Keskitetyt ratkaisut tuottavat helposti pullonkauloja tai epätasa-arvoa, mikä saattaa heikentää kehitystä kokonaisuutena (eikä salli ihmisyhteisöiden käytännöille luonnollisen rinnakkaisevoluution muodostumista).
Konkreettisen esimerkin yhteensopivuudesta, laajennettavuudesta ja modulaarisuudesta tarjoaa XHTML-perhe (ks. HyperText Markup Language (HTML) Home Page [en]).
HTML-kieli on tarkoitettu Web-sivujen kuvaamiseen -- esim. nyt lukemasi sivu on kirjoitettu HTML-kielellä. HTML-kielen sanasto, eli rakenneosat joita HTML-dokumentista voi löytyä (esim. otsikko, lomake ja linkki), on kuvattu XHTML 1.0 -suosituksessa (XHTML 1.0 The Extensible HyperText Markup Language (Second Edition) [en]). XHTML 1.0 määrittelee "koko HTML-kielen" yhdessä, mutta tiettyjen sovellusten näkökulmasta epäkäytännöllisen suuressa osassa. Pulman ratkaisu on suositus XHTML-kielen modularisoinnista, joka jakaa sanaston palasiin ja osoittaa näiden keskinäiset riippuvuudet (Modularization of XHTML [en]). Lopuksi suositus XHTML 1.1 kokoaa XHTML-kielen "uudelleen" eri moduuleista (esim. tekstin osat, lomakkeet, linkit) yhtenäisen kokonaisuuden "tavanomaisten" Web-sivujen toteutuksen näkökulmasta (XHTML 1.1 - Module-based XHTML [en]). Pienlaitteiden tarpeita silmälläpitäen XHTML-moduuleista on myös kasattu XHTML 1.1:stä suppeampi profiili XHTML Basic, mutta myös muuntyyppisten profiilien kokoaminen on tietenkin täysin mahdollista (ks. XHTML Basic [en]). XHTML Basic myös määrittelee "pienimmän XHTML-ytimen", josta lähtien muut XHTML-profiilit on tarkoitettu rakennettaviksi.
Huom. XHTML-kieltä ei ole kehitetty "puhtaalta pöydältä", vaan sillä on oma historiallinen kehityskaarensa. Tämä selittää mm. HTML-termin käytön (miksi puhutaan HTML-kielestä, eikä tarkemmin XHTML-kielestä: XHTML-sanasto on oikeastaan HTML-sanasto) ja sen, miksi XHTML 1.0 -kieli ylipäänsä on olemassa (syy on se, että XML-pohjainen XHTML 1.0 on vanhemman SGML-pohjaisen HTML 4.01 -kielen uudelleenmuotoilu nykyisen Webin yhtenäisen XML-perustan varassa).
Yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai kenties juuri sen ansiosta)
HTML-kielen rooli Webin "liimakielenä" on merkittävä. Webin yleisen arkkitehtuurin mukaisten
URL-viittausten ansiosta XHTML-linkkien avulla voidaan erityisesti viitata muihinkin kuin
HTML-dokumentteihin. Lisäksi, XHTML:stä löytyy esim. rakenneosa object
(sana "objekti", jonka merkitys XHTML-kontekstissa on nimiavaruuksien käytön ansiosta
täsmällinen), jonka avulla HTML-dokumenttiin voidaan "upottaa" vaikkapa
SVG-kuva, SMIL-esitys tai jokin muu selainohjelman tms. tunnistama objekti.
XHTML-dokumentin esitystapa voidaan valita CSS- tai XSL-tyylien avulla jne.
XHTML on modulaarisen
rakenteensa ansiosta myös laajennettavissa (mutta toisin kuin esim. abstraktin XML-kielen
sovellukset, XHTML-moduulien
kehittäminen pysynee pitkälti W3C:n käsissä).
XML-perustan ansiosta XHTML-dokumenttien käsittely ja esim. muokkaaminen onnistuu
kaikkien XML-yhteensopivien ohjelmien avulla (joskaan kaikki sovellukset eivät tietenkään
esim. ymmärrä HTML-linkkien merkitystä).
Modularisoinnin idea toistuu myös muiden W3C-suositusten tapauksessa: Esimerkiksi tyylikieli CSS on versiosta 3 lähtien moduuliperustainen (ks. Introduction to CSS3 [en], Cascading Style Sheets 3, work [en]). Sama pätee skaalautuvaa vektorigrafiikkaa käsittelevään SVG-suositukseen, versiosta 1.1 alkaen ja synkronoitujen multimediaesitysten esityskieleen SMIL versiosta 2.0 alkaen (ks. Scalable Vector Graphics (SVG) 1.1 Specification [en], Mobile SVG Profiles: SVG Tiny and SVG Basic [en], Synchronized Multimedia Integration Language (SMIL 2.0) [en]).
Tiedon määrällinen lisääntyminen ei automaattisesti paranna tiedon laadullista hyödynnettävyyttä. Informaation hallitsematon kasvu hukuttaa helposti "juuri nyt" tarpeellisen tiedon "jossain toisessa tapauksessa" tarpeellisen tiedon alle: Neulan löytäminen heinäsuovasta on ilmeisesti sitä vaikeampaa, mitä enemmän suovassa on heiniä. Myöskään kaikki Webissä julkaistu ei tietenkään ole "totta", "tietoa" tai aina edes hyödyllistä, mielenkiintoista tai viihteellistä (ainakaan kaikkien käyttäjien näkökulmasta). Toisaalta sähköisen toimintaympäristön monimutkaistuminen heikentää palveluiden käyttäjien mahdollisuuksia seurata verkossa suorittamiensa toimenpiteiden vaikutuksia, esim. ulkopuolisen seurannan näkökulmasta, eikä asiakirjan tai palvelun alkuperästä välttämättä ole aina varmuutta.
Perusratkaisu tietojenkäsittelyn skaalautuvuuden ongelmaan on tiedon merkityksen kuvaaminen tietokoneiden "ymmärtämässä" muodossa. Tällöin enemmän tietojenkäsittelyn tehtäviä voidaan automatisoida ja ihmiskäyttäjän kyky hallita tietoa paranee (esim. "rutiinitehtävien" automatisoinnin kautta). W3C:ssä tämä työ sijoittuu erityisesti Semanttisen Web yhteyteen (ks. Semantic Web [en]). Työ erityisesti sisältää metatiedon yleiseen kuvaamisen tarkoitetun RDF-perheen sekä yhteisesti sovittujen käsitejärjestelmien kuvaamisessa tarvittavien, ns. ontologioiden esitysmekanismin (ks. Resource Description Framework (RDF) [en], OWL Web Ontology Language Overview [en]).
Tiedon käsittelyn helppous ja esim. kuvaava metatietomäärittely eivät kuitenkaan yksin takaa esim. tiedon väitettyä alkuperää tai edes viestinkäsittelyn eheyttä avoimessa tietoverkossa (kuten Internet). Teknisen ratkaisun yhtenäisen XML-perustan varassa esitetyn tiedon alkuperän ja eheyden varmistamiseen tarjoavat XML-allekirjoitukset (ks. An Introduction to XML Digital Signatures [en], XML-Signature Syntax and Processing [en]). Allekirjoituksia täydentää suositus tiedon salaamisesta (ks. An introduction to XML encryption and XML signature [en], XML Encryption Syntax and Processing [en]).
Tietoturvaa täydentävä näkökulma tiedonhallintaan on käyttäjän kontrolli siitä, mitä hänen tietojaan näkyy verkossa ja (välillisesti) esim. se miten palvelut näitä tietoja voivat hyödyntää (ks. Platform for Privacy Preferences (P3P) Project [en]). P3P-tuen omaavat selaimet pystyvät noudattamaan käyttäjiensä toiveita tiedonvälityksen suhteen (eivätkä käyttäjät tällöin esim. "vahingossa" anna tietojaan palveluntarjoajille).
Yhteensopivuuden ja standardoinnin suurimmat käytännön haasteet eivät kuitenkaan ole teknisiä. Kaikista haasteellisin standardoinnin tehtävä on standardointi itse: Kuinka rakentaa ja organisoida yhteistyössä asiantuntevia teknisiä suosituksia, liike-elämän, teollisuuden ja tutkimuksen eri näkökulmat huomioiden. Tämä vaatii aktiivista, maailmanlaajuista ja ammattimaista foorumia.
Myös W3C:n sisäistä, standardointiin tähtäävä työprosessia kehitetään laadunvarmistuksen keinoin. Työtä tukee erityinen QA-aktiviteetti (ks. W3C - Quality Assurance [en], QA Framework: Introduction [en]).
W3C:n prosesseja ohjaavat erityinen hallinnollinen toimintaohje, julkaisusäännöstö ja kirjoittamisen tyyliohjeisto (ks. World Wide Web Consortium Process Document [en], Publication Rules [en] ja W3C Manual of Style [en]). W3C:n julkaisutoiminta hyödyntää myös "perinteisiä" Web-julkaisemisen ohjeita (ks. esim. Style Guide for Online Hypertext [en]). Edellisten lisäksi W3C on sisäisesti tietenkin ohjeistanut esim. työryhmän johtajan toimenkuvan, teknisen arkkitehtuurityöryhmän ja neuvoa-antavan ohjausryhmän toiminnan, jne.
W3C:n laatutyöryhmä on tuottanut tai koonnut dokumentteja ja ohjeita myös yleisempään käyttöön. Näistä erityisesti huomioimisen arvoisia ovat ainakin
W3C:llä ei ole virallista sertifiointikäytäntöä. Käytännössä yhteensopivuus ja suositustenmukainen toimivuus on useiden teknisten ratkaisujen osalta mahdollista kuitenkin testata erilaisten testiaineisto- (ns. testsuite) ja validaattoritoteutusten avulla.
World Wide Web Consortium (W3C) [en] kehittää yhteisiä ja yhteensopivia Webin pelisääntöjä ja teknologioita (spesifikaatioita, ohjeita, ohjelmistoja sekä työkaluja). Työn tavoitteena on ohjata Webin kehittymistä täyteen mittaansa tiedonvälityksen, kaupankäynnin, kommunikaation ja yhteisymmärryksen foorumina. W3C:n kansainvälisestä toiminnasta vastaavat MIT Laboratory for Computer Science (MIT LCS) Yhdysvalloissa, European Research Consortium for Informatics and Mathematics (ERCIM) Ranskassa ja Keio University Japanissa. W3C tarjoaa mm. seuraavia palveluja: sovelluskehittäjille ja loppukäyttäjille tarkoitettu World Wide Web -tietopankki, standardien esittelemiseksi ja niiden käytön edistämiseksi tarkoitettuja koodien referenssitoteutuksia sekä useita erilaisia uuden teknologian esittelyyn kehitettyjä prototyyppi- ja esimerkkisovelluksia. Nykyään W3C:n jäseninä [en] on noin 400 organisaatioita. Saadaksesi lisätietoja World Wide Web Consortiumista, katso http://www.w3.org/
![Semantic Web technology stack [en]](http://www.w3.org/DesignIssues/diagrams/sw-stack-2002.png){kind=link}
![Web services technology stack [en]](http://www.w3.org/DesignIssues/diagrams/ws-stack.png){kind=link}