W3C, Web-teknologiat ja e-oppiminen

ARTIKKELI 23.1.2003
Ossi Nykänen (ossi@w3.org)
W3C Suomen toimisto

Sisällysluettelo

1 Johdanto
2 Universaali, luotettava ja semanttinen Web
3 W3C-perusteknologioita
    3.1 XML
    3.2 Semantic Web
    3.3 Web Services
4 Webin suunnittelufilosofia
5 Sanastotyö
6 W3C-suositukset ja prosessiajattelu
7 Lopuksi
8 Tietoja W3C:stä

1 Johdanto

World Wide Web Consortium (W3C) [en] kehittää yhteisiä ja yhteensopivia Webin pelisääntöjä ja teknologioita (spesifikaatioita, ohjeita, ohjelmistoja sekä työkaluja). Työn tavoitteena on ohjata Webin kehittymistä täyteen mittaansa tiedonvälityksen, kaupankäynnin, kommunikaation ja yhteisymmärryksen foorumina. W3C:n tehtävänä on erityisesti luoda asiantunteva visio Webistä, suunnitella sen tekniikka hyvälle pohjalle ja standardoida Webin rakennuspalat kaikkien käyttöön. (Ks. W3C pähkinänkuoressa.)

W3C:n keskeinen työ käsittelee Webin perustekniikoita, rakennetta sekä XML-kieltä (Architecture [en]); käyttöliittymiä, laiteriippumattomuutta, multimediaa sekä Webin merkkauskieliä (Interaction [en]); metatietoja, omien tietojen hallintaa Webissä ja XML-tietoturvaa (Technology and Society [en]); sekä saavutettavuuteen liittyviä tekniikoita ja kysymyksiä (Web Accessibility Initiative (WAI) [en]).

Aktiviteettien tasolla W3C ei siis suoranaisesti työskentele e-oppimisen parissa (ks. W3C Activities [en]). Käytännössä monet e-oppimisen tekniset ratkaisut kuitenkin pohjautuvat W3C-teknologioihin ja toisaalta nämä teknologiat väistämättä ohjaavat e-oppimisen (teknistä) kehitystä. Webin sovelluksena e-oppiminen vaikuttaa vastaavasti myös W3C:n työhön, esim. tarjoamalla sovelluksia joista saatuja kokemuksia hyödyntäen Webiä voidaan edelleen kehittää.

Kärjistäen, W3C:n työllä ja sen suosittamilla teknologioilla voidaan nähdä olevan merkitystä e-oppimisessa ainakin neljästä eri näkökulmasta katsottuna:

1. universaali Web on jo sinänsä tärkeä tekijä esim. maailmanlaajuisena tietovarantona tai foorumina jonka avulla välittää ja hakea tietoa sekä olla yhteydessä toisiin opetus- ja oppimismielessä,
2. monet W3C-teknologiat ovat suoraan käyttökelpoisia e-oppimisen teknisissä ratkaisuissa,
3. W3C-teknologioiden suunnittelua ohjaavat perusperiaatteet soveltuvat hyvin myös e-oppimisteknologioiden suunnitteluun, sekä
4. W3C-teknologioiden kehitystyön varaan rakentuva sanastojen yms. standardointityö sisältää suoraan myös e-oppimiseen liittyvä kansainvälistä ja kansallista yhteistyötä.

Seuraavaksi kutakin näistä tarkastellaan erikseen.

Ennen Web-teknologioiden ja e-oppimisen yhteyksien yksityiskohtaisempaa tarkastelua on kuitenkin on syytä todeta että tämä artikkeli ei pyri luonnehtimaan e-oppimisen sisältöä tai laajuutta, vaan yksinkertaisesti kokoaa yhteen ilmeisiä e-oppimiseen "yleisesti" liittyviä W3C-teknologioita. Tekstistä mahdollisesti välittyvät e-oppimista määrittelevät luonnehdinnat tai sen alan rajaukset ovat tahattomia. Lisäksi esimerkkeinä mainitut e-oppimiseen liittyvää kehitystyötä harjoittavat organisaatiot ovat vain kuvaavia esimerkkejä, eikä W3C omaa erityistä kantaa näiden toimintaan. (Konsortiotasolla tavalla tai toisella yhdessä W3C:n kanssa yhteistyötä tekevät organisaatiot on lueteltu W3C:n kotisivuilla kohdassa W3C liaisons with other organizations [en].)

2 Universaali, luotettava ja semanttinen Web

World Wide Web (WWW) tarjoaa sähköisen tiedonvälityksen perustan joka sisältää runsaasti myös opetukseen soveltuvaa materiaalia. Tyypillisiä esimerkkejä ovat suoranaisen opetusmateriaalin jakelu, erilaiset julkiset tietoarkistot sekä eri alojen asianharrastajien tuottama aineisto. Webiä sellaisenaan voidaan ohjatusti käyttää myös muuhun kuin varsinaisen "tiedon" hakemiseen, esim. ruohonjuuritason uutisoinnin, kriittisen informaatioajattelun, suvaitsevaisuuskasvatuksen sekä kulttuurillisen rikkauden opetuksen välineenä.

Tietoverkkojen perusfilosofian mukaisesti Internetillä ja siten Webillä on erityisesti kyky

• jakaa tietoa ja resursseja sekä
• saattaa palveluita ja toimijoita yhteen.

Loppukäyttäjän näkökulmasta Web-arkkitehtuuri ei sinänsä ota kantaa mitä tai missä muodossa tietoja Webissä välitetään. Teknisesti tämä mahdollistaa ohjelmisto- tai valmistajasidonnaisen aineiston jakelun Webissä. W3C:n yhteisöllisesti suosittamat Web-teknologiat tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden esittää ja välittää yhteensopivassa muodossa mm.

• monikielistä rakenteista tekstiä (Unicode-merkistöön perustuva XML [en], Internationalization [en]),
• vuorovaikutteista hypertekstiä (HTML [en]),
• vuorovaikutteista multimediaa ja grafiikkaa (SMIL [en], PNG [en], SVG [en]) sekä
• esim. matemaattista notaatiota sisältävää tekstiä (MathML [en]).

Tiedon esitystavan määrittävien, vaihdettavissa olevien tyylien (CSS [en], XSL [en]), erilaisten "vaihtoehtoisten" käyttöliittymien ja päätelaitteiden (Voice Browser [en], Device Independence [en], Multimodal Interaction [en]), sekä saavutettavuusajattelun (WAI [en]) ansiosta Web voi myös näyttäytyä eri tilanteissa ratkaisevasti eri tavoin.

Tietoa eri tavoin esittävien, toisiaan täydentävien menetelmien avulla voidaan paitsi tavoittaa erilaisia erityisryhmiä (esim. vammaiset tai ympäristön tarkkailua edellyttävän työtehtävän aikana Webiä käyttävät), myös mahdollistaa mm. mobiilipalvelut (esim. matkapuhelimessa tai kämmenmikrossa) sekä sulautetut Web-sovellukset (esim. Web osana ajoneuvon suunnistusjärjestelmää). W3C-teknologiat mahdollistavat myös radikaalisti erilaisten järjestelmien teknisen yhdistämisen esim. XML-tekniikoiden avulla: tämä edesauttaa erityisesti ns. perusjärjestelmien taloudellista yhdistämistä, osana ulkoisesti yhtenäisesti käytettävissä olevia e-oppimisen järjestelmiä (Web Services [en]).

Yhteensopivan perusarkkitehtuurinsa ansiosta Web on todellakin aidosti universaalinen, mikä käytännössä mahdollistaa paitsi maailmanlaajuisen tiedonvälityksen, myös maailmanlaajuisten yhteisöjen muodostumisen. Oletusarvoisesti kaikki Web-aineisto on yksikäsitteisesti yksilöityä (URI/URL [en]) ja voidaan niin haluttaessa myös salata tai sähköisesti tunnistaa ja siten pätevästi yksilöidä (Privacy [en], XML encryption [en], XML Signature [en], XML Key Management [en]). Tämä mahdollistaa Webin varaan rakentuvan luottamuksen muodostumisen -- tämä ilmeisestikin on tärkeää sillä vain luotettava informaatio on viime kädessä arvokasta.

Universaaliuden ja luottamuksen lisäksi myös Webin sisältämää informaatiota ja sitä hyödyntäviä agentteja ja palveluja voidaan kuvailla usein eri tavoin. Tämän työn päämääränä on ns. semanttinen Web (ks. Semanttic Web [en]). Metatiedon käyttö, Webistä löytyvän informaation merkityksen kuvailu, mahdollistaa tiedon luokittelun ja siten tehokkaammat hakupalvelut, eri lähteistä peräisin olevan tiedon yhdistämisen sekä tietoa käsittelevien prosessien automatisoinnin. Pidemmälle vietynä tekniikat tarjoavat mahdollisuuden myös systemaattisten käsitejärjestelmien ja edelleen ontologioiden toteuttamiseen ja käyttöön (Web Ontology [en]).

e-oppimisen näkökulmasta semanttisen tiedon eksplisiittisellä kuvailulla on suuresti merkitystä esim. tiedonhaussa, tiedonsiirrossa eri oppimialustojen välillä, erilaisten tietolähteiden integroinnissa mm. osaksi oppimisportaaleja (esim. kirjastot, uutis- ja arkistopalvelut), opiskeltavan ydin- ja oheismateriaalin erottelussa sekä tietenkin esim. erikielisen aineiston järkevässä yhdistämisessä.

3 W3C-perusteknologioita

Seuraavaksi luodaan tiivis katsaus muutamiin keskeisiin W3C-teknologioihin ja pohditaan niiden roolia e-oppimisessa.

3.1 XML

XML [en] eli Extensible Markup Language on perhe teknologioita jotka liittyvät rakenteisen, tekstimuotoisena esitetyn tiedon käsittelyyn. Lyhyesti sanottuna XML tarjoaa yhteisen tavan esittää ja käsitellä tietoa ja siten ohjaa tietoa käsittelevien prosessien suunnittelua ja ongelmanratkaisua yhtenäiseen suuntaan, vähentäen samalla päällekkäisyyttä ja turhaa työtä.

e-oppimisen kontekstissa XML tarjoaa erityisesti:

• yhden helposti opittavan, ohjelmistoriippumattoman, pysyvän ja laajennettavissa olevan tavan esittää ja tallettaa tietoa,
• oppimateriaalidokumenttien esittämisen yhtenäisen dokumenttityypin puitteissa (mahdollistaen periaatteessa esim. rakenteen tarkistamisen, dokumenttien julkaisemisen eri medioita hyödyntäen sekä tietosisällön helpohkon siirtämisen välineestä toiseen),
• oppimateriaalin rakenne-elementtien kuvailun (mahdollistaen tiedon koneellisen lukemisen, esim. harjoitustehtävän otsikon tunnistamisen ja käytön tietoa haettaessa),
• vaihtoehtoisten päätelaitteiden ja tyylien käytön (sama sisältö saadaan käyttöön vain tyylejä tms. vaihtamalla),
• yhteensopivuuden muiden XML-sovellusten kanssa (esim. mahdollisuuden muokata oppidokumentteja XML-ohjelmilla) sekä
• yhden yhtenäisen tavan käsitellä erityyppistä tietoa (teksti, multimediaesitykset, vektorigrafiikka, matemaattiset lausekkeet yms.).

XML:n suuri merkitys Web-teknologioissa perustuu erityisesti siihen, että XML toimii ns. metakielenä, jonka asettaman yhtenäisen perustan varassa konkreettisia merkkauskieliä määritellään.

Lähes kaikki W3C:n merkkauskielet ovatkin XML-pohjaisia (esim. Web-sivujen XHTML [en] ja vektorigrafiikkaa esittävä SVG [en]). XML-teknologia mahdollistaa paitsi erityyppisten sovellusten yhdistelyn (esim. XHTML-dokumentti voi sisältää SVG-kuvan), myös XML:ää ymmärtävien sovellusten käytön tiedonkäsittelyssä (esim. XML-yhteensopiva hakukone osaa suoraan hakea tietoa sekä XHTML-dokumenteista että SVG-dokumenteista). XML:n varaan rakentavat ja välittävät sovelluksia W3C:n ohella myös monet muut organisaatiot, joista tässä yhteydessä voidaan mainita esim. IMS, CETIS, OASIS ja UN/CEFACT.

Yleisemmin tarkasteltuna XML nojautuu ns. rakenteisten dokumenttien perusideoihin. Tälle ajattelulle tyypillisiä piirteitä ovat juuri tiedon sisällöllisen kuvailun ja sen esitystavan erottelu, pyrkimys suurten dokumenttiarkistojen hyvään hallintaan ja ylläpidettävyyteen, eri lähteistä peräisin olevan tiedon yhdistäminen sekä pyrkimys laaja-alaiseen tietojenkäsittelyn automatisointiin. Kaikilla näillä ideoilla on ilmeisiä sovelluskohtia e-oppimisen teknisessä toteutuksissa.

3.2 Semantic Web

Semantic Web [en] on W3C-aktiviteetti ja visio siitä kuinka Webistä löytyvä tieto tulisi esittää myös tietokoneiden tulkittavissa olevassa muodossa (eikä vain luettavissa). Käytännössä Semanttinen Web suosittaa esim. yleisesti tunnettujen merkkaussanastojen ja metatietojen käyttöä tiedon esittämisessä.

Semanttisen Webin perusta rakentuu Webistä löytyvien tietojen merkityksen kuvailumekanismin varaan (RDF [en]). Tämä perustaa hyödyntämällä voidaan paitsi esittää yksinkertaista metatietoa (esim. dokumentteja luetteloivaa lomaketyyppistä tietoa, tyyppiesimerkkinä Dublin Core [en]), myös suorittaa päättelyä. Tämä mahdollistaa useasta eri lähteestä peräisen olevan metatiedon hyödyntämisen mikä tarjoaa keinon osin automatisoida myös tiedon tulkintaa edellyttäviä monivaiheisia työtehtäviä (esim. älykkään kalenterisovelluksen tai opintokansioagentin toteuttaminen).

Suoraviivaisin Semanttisen Webin sovellus e-oppimisessa on eri tahojen tuottaman oppimateriaalin luokittelu; tässä kukin sisällöntuottaja kuvaa oman aineistonsa yhteisesti sovitun "lomakkeen" mukaisella tavalla ja julkistettujen lomakkeiden avulla voidaan saatavilla olevasta oppimateriaalista koota hyvinkin erilaisia ja eri tarpeita tyydyttäviä kokonaisuuksia.

Staattisen oppimateriaalin lisäksi voidaan tietenkin pyrkiä kuvaamaan harjoituksia, vuorovaikutusprosesseja, kokonaisia opintojaksoja tai -moduuleja. Organisaatiotasolla tämä teknisesti tukee esim. Suomen virtuaaliyliopisto- ja virtuaaliammattikorkeakoulutyyppisiä verkostohankkeita. Webin yhtenäisen teknisen kehyksen ansiosta oppimateriaalia voidaan periaatteessa koota myös muusta kuin opetuskäyttöön tarkoitetusta materiaalista (esim. oheismateriaali), edellyttäen että aineistoa on saatavilla ja se kuvattu yhtenevän semanttisen kehikon puitteissa (ts. se esim. osataan suhteuttaa opintojakson tarpeisiin).

W3C itsessään ei varsinaisesti kehitä e-oppimisen Semantic Web -sovelluksia. Sovellusten tasolla e-oppimisen kehitystyö työ nojautuu siis esim. XML/RDF -perusarkkitehtuurin varassa toimivien e-oppimisen standardointityötä harjoittavien organisaatioiden työhön ja esim. oppimateriaalistandardeihin.

3.3 Web Services

Web Services [en] eli verkkopalvelut on W3C-aktiviteetti joka työn tulokset standardoivat sisäisesti erilaisten järjestelmien välistä viestiliikennettä XML-pohjaisen ratkaisun avulla. Perusidea on tarjota kanava jota hyödyntäen radikaalisti erilaiset tietojärjestelmät voivat kommunikoida keskenään esim. HTTP-sovelluskerroksen avulla (HTTP [en], SOAP [en]).

Palvelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä esim. koulun tietojärjestelmän tarjoamaa verkkorajapintaa jonka avulla voidaan kysyä ja muuttaa valinnaisille kursseille ilmoittautuneiden opiskelijoiden tietoja. Viestiliikenteen ohella tarvitaan myös yhtenäinen keino teknisesti julkaista tietoja niistä palveluista joita eri osapuolet tukevat (WSDL [en]).

Web Services on varsin "tekninen" Web-teknologia, jota käytännössä hyödyntävät lähinnä tietokoneohjelmia toteuttavat tahot. Merkittävin hyöty on tieto- ja viestiliikenteen yhteisten pelisääntöjen sopimisessa (esim. mahdollisesti suora ohjelmistotuki sovelluskehittimissä). Välillisesti Web Services luo teknisen perustan esim. useille Semantic Web -tyyppisille sovelluksille. e-oppimisen sovelluksissa tämä näkyy esim. mahdollisuutena kohtuullisen vähällä vaivalla yhdistää erilaisia perusjärjestelmiä laajemmiksi hajautusperiaatteella rakennetuiksi kokonaisuuksiksi (esim. kasata koulun opintoportaalin aineistoa usean eri koulun materiaalipankeista).

Koska Web Services mahdollistaa erityyppisten laitteiden välisen vuorovaikutuksen, voidaan sitä tietenkin periaatteessa soveltaa varsin suoraviivaisesti myös erilaisten kommunikointi- ja ryhmätyöjärjestelmien toteutustekniikkana. Tämä työ onkin sitten jo täysiveristä e-oppimisen kenttään kohdistuvaa ohjelmisto- ja systeemityötä.

4 Webin suunnittelufilosofia

W3C:n työn on peruslähtökohdaltaan yleishyödyllistä: W3C kehittää Webiä kaikille. Oletusarvoisesti vain aktiivisesti työhön osallistuvat W3C-jäsenetorganisaatiot pääsevät mukaan kehitys- ja määrittelytyöhön muovaamaan Webin tulevaisuutta. Työn lopputulos, erityisesti W3C-suositukset, ovat kuitenkin vapaasti kaikkien käytössä (ks. W3C pähkinänkuoressa).

W3C toimii avoimesti ja julkaisee paitsi työnsä keskeiset tulokset, myös konsensukseen tähtäävää työntekoa hallinnollisesti ohjaavan toimintaohjeensa (ks. World Wide Web Consortium Process Document [en]).

Webin kehitystä ohjaavat yleiset suunnitteluperiaatteet voidaan kiteyttää seuraavasti (ks. Design Principles of the Web [en]):

1. yhteensopivuus,
2. evolutionaarisuus sekä
3. hajauttaminen.

Yhteensopivuus on Webin elinehto. Ajatus teknisesti yhteensopimattomasta maailmanlaajuisesta tietoverkosta on mahdottomuus. Yhteensopivuus toteutuu paitsi tietoliikennetason sovellusprotokollan (HTTP [en]), myös välitettävien tiedostojen kieliopin tasolla (useimmiten XML [en]). Tietosisältöjen semanttisella tasolla yhteensopivuuteen ohjaavia teknologioita ovat esim. XML-skeemat [en] ja Semantic Web [en] -teknologiat.

Evolutionaarisuudella tarkoitetaan sitä, että parhaasta mahdollisesta yrityksestä huolimatta, huomispäivän teknologian ennustaminen on viime kädessä mahdotonta. Niinpä teknisiä ratkaisuja tulee suunnitella siltä pohjalta että ne ovat laajennettavissa ja yhdistettävissä, eivätkä mene "heti rikki" uutta suunniteltaessa. Erityisesti teknisiä perusratkaisuja ei pitäisi kiinnittää enemmän kuin on tarpeen.

Hajauttaminen puolestaan lisää Webin luotettavuutta, tasa-arvoa ja vähentää tarpeettomia pullonkauloja. Aidosti erilaisten toimintojen tarpeeton keskittäminen tuo helposti muassaan myös turhia kytköksiä ja turhaa työtä.

Edellisten lisäksi Web-arkkitehtuurin perusfilosofiaan sisältyy myös mm. seuraavia ajatuksia:

• Web on tarkoitettu kaikille (ei esim. kohtuuttomia laitevaatimuksia peruskäyttöön sekä yleisemmin saavutettavuus),
• oman aineiston ulkoista linkittämistä ei pitäisi pyrkiä rajoittamaan (intranet ja salasanasuojaus tms. on keksitty),
• Webiin kerran tuotettu aineisto on luonteeltaan pysyvää (niinpä tiedon nimi ja sijoituspaikka tulee miettiä huolella),
• saavutettavuus, hyvä sisältö ja näyttävä ulkoasu eivät ole ristiriitaisia tavoitteita (kunhan asiaa mietitään ajoissa),
• viittaus Web-osoitteeseen (URI) on luonteeltaan tiedonhakupyyntö, ei esim. prosessin käynnistävä kutsu (tahtomattaan ei voi tehdä vahinkoa), sekä
• Webin perusluonteeseen kuuluu kansainvälinen yhteisöllisyys ja siten myös kollektiivinen vastuu; erityisesti Webin sisältöä ei kokonaisuudessa "hallinnoi" tai tarkasta mikään yksittäinen, esim. kansallinen taho (ellei alueellisella lainsäädännöllä näin erityisesti haluta asettaa).

5 Sanastotyö

Koska e-oppimisen Web-sovellusten perusta voidaan asettaa varsin suoraviivaisesti yleisten W3C-teknologioiden varaan, voidaan e-oppimisen sisällöllisen tekninen kehitystyön (loppukäyttäjille tarkoitettuja ohjelmistoja tuottavan ohjelmisto- ja systeemityön ohella) pitkälti katsoa olevan e-oppimisen prosesseissa käsiteltävän tiedon määrittely- ja standardointityötä. Tätä työtä ohjaavat mm. näkemys e-oppimisen tavoitteista, perusjärjestelmien ja alustaratkaisujen arkkitehtuuri, didaktiset perusratkaisut sekä opetuksen kentän valmiudet ko. työlle.

Yleisesti katsottuna e-oppimiseen liittyvä sanasto- ja standardointityö voi kohdistua esim.

• työssä käytettävistä periaatteellisista teknisistä ratkaisuista sopimiseen,
• oppimateriaalin rakenteesta sopimiseen,
• oppimateriaalia kuvailevista metatiedoista sopimiseen,
• oppimisprosessien kuvailuista sopimiseen,
• tekijänoikeuksista, tasoluokituksesta, opintojen vastaavuuksista, opetuksen tuntimääristä yms. käytännöistä sopimiseen.

W3C-teknologioiden näkökulmasta kyse on lähes puhtaasti soveltavasta työstä; niinpä asiaa ei tässä yhteydessä tämän laajemmalti käsitellä. Web-teknologiat ohjaavat kuitenkin myös em. työtä ja tarjoavat perusratkaisuja josta lähteä liikkeelle (esim. XML, XML-skeemat, erilaiset W3C-merkkauskielet ja Semantic Web).

6 W3C-suositukset ja prosessiajattelu

e-oppimisen teknisiä ratkaisuja mietittäessä Web-teknologioiden pohjalta on hyvä huomioida, että W3C-teknologioiden määräävä piirre on niiden standardinomaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että W3C asettaa suosituksia jotka määrittelevät erilaisten prosessien yhtymäkohtia, mutta eivät tyypillisesti ko. prosessien sisäistä käyttäytymistä tai käyttäytymisen syytä (esim. palvelin/asiakas, dokumentti/selain, selain/käyttäjä).

Erityisesti tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi XHTML-suositus määrittelee millaista on WWW-hyperteksti, mutta tarkoituksellisesti jättää avoimeksi sen, minkälaisen sisällöntuotantoprosessin tulos XHTML-dokumentti on (tai miten WWW-selainohjelma tulisi sisäisesti toteuttaa).

Onnistuneen sisällöntuotantoprosessin kannalta tärkeitä tekijöitä ovat tietenkin muutkin seikat kuin vain työn lopputulos. Oppimateriaalin tuottajan näkökulmasta huomioinarvoisia seikkoja ovat esimerkiksi työprosessin systemaattisuus, ylläpidettävyys, versioitavuus, uudelleenkäyttö, aineiston yhdistely, päivitettävyys, tekijänoikeuksien hallinta, käytön seuranta, kommentointi, arkistointi sekä varmuuskopiointi. Laajamittaisessa sisältötuotantoprosessissa HTML-tyyppisen aineiston tuottaminen onkin tyypillisesti esim. HTML:ää rikkaampaa tietoa käsittelevän työprosessin tulos (käsitellen myös esim. tietoja jotka liittyvät dokumenttien versiointiin ja tekijänoikeuksiin).

Sisällöntuotantoprosessien yms. työtehtävien "sisäisiin" osaongelmiin W3C-teknologiat tarjoavat pääsääntöisesti ratkaisuja vain yksitellen tai välillisesti. Esimerkiksi XML [en] tarjoaa keinon tuottaa ja ylläpitää rakenteellisesti rikkaita lähdedokumentteja ylläpidon tarpeisiin, tyylit (erityisesti XSL [en]) harjoittaa tehokasta monikanavajulkaisemista, RDF [en] mallinnuskielen semanttisen tiedon esittämiseen ja WAI-ohjeistus opastusta käyttökelpoisen ja saavutettavan aineiston tuottamiseen (ks. WAI Guidelines [en] ja Web Content Accessibility Guidelines 1.0: Verkkosisällön saavutettavuusohjeet ).

Em. seikkoja, esim. erilaisten työprosessien W3C-suosituksille asettamia vaatimuksia, toki huomioidaan W3C-suositusten kehitystyötä ohjaavien vaatimus- ja käyttötapausmäärittelyjen puitteissa. Koska W3C-suositusten tavoitteena on selkeys ja yleisyys, ei kaikkea prosessitietoa ole kuitenkaan mahdollista suositusdokumentteihin tyhjentävästi kirjata.

7 Lopuksi

Tämä artikkeli esitteli lyhyesti W3C-teknologioiden potentiaalisia sovelluksia e-oppimisen yhteydessä. Artikkelissa käsiteltiin lyhyesti Web-arkkitehtuuri, XML, Semantic Web, Web Services, e-oppimisen sanastotyö sekä tarkasteltiin W3C-suositusten luonnetta vuorovaikutusprosessin syyn tai sisällön abstrahoivina teknisinä standardeina.

e-oppiminen on monimutkainen kokonaisuus; tämä näkyy myös e-oppimiseen liittyvien prosessien ja toimintojen monimutkaisuutena. Yhtä ainoaa oikeaa, välinepohjaista e-oppimisen teknistä ratkaisua ei liene olemassa. Osaltaan tämä selittynee sillä, että näkemykset ja kokemukset oppimisesta ja opetuksesta vaihtelevat, osaltaan sillä, että tekniset ratkaisut ovat väistämättä aina vain osa toimivaa kokonaisuutta.

W3C-teknologioiden rooli työssä on tarjoa teknisiä mahdollisuuksia ja kokemuksia joita hyödyntää e-oppimisen strategiaa ja käytännön toteutusta suunniteltaessa. W3C-teknologioiden ilmeisin anti tässä työssä näyttäisi olevan XML-tekniikoiden hyödyntäminen, W3C:n työn varaan rakentuvan toisaalla suoritetun sanastotyön tulokset, sekä esim. Semantic Web ja Web Services -menetelmät oppimateriaalin keskeisen metatiedon kuvaamiseksi ja hyödyntämiseksi.

Tämä artikkeli ei tietenkään kata kaikkia W3C-teknologioita eikä siten yksiselitteisesti riitä tyhjentävästi kuvaamaan W3C-työn ja e-oppimisen suhdetta. Lisätietoja W3C:stä ja sen työstä löydät mm. seuraavista lähteistä:

• W3C pähkinänkuoressa,
• W3C:n kotisivu (http://www.w3.org/) [en],
• W3C 7 kohdan tiivistelmänä,
• About the World Wide Web Consortium (W3C) [en],
• W3C Activities [en],
• W3C Technical Reports and Publications [en],
• World Wide Web Consortium Process Document [en],
• W3C Membership [en],
• Finding Your Way at W3C [en].

8 Tietoja W3C:stä

World Wide Web Consortium (W3C) [en] kehittää yhteisiä ja yhteensopivia Webin pelisääntöjä ja teknologioita (spesifikaatioita, ohjeita, ohjelmistoja sekä työkaluja). Työn tavoitteena on ohjata Webin kehittymistä täyteen mittaansa tiedonvälityksen, kaupankäynnin, kommunikaation ja yhteisymmärryksen foorumina. W3C:n kansainvälisestä toiminnasta vastaavat MIT Laboratory for Computer Science (MIT LCS) Yhdysvalloissa, European Research Consortium for Informatics and Mathematics (ERCIM) Ranskassa ja Keio University Japanissa. W3C tarjoaa mm. seuraavia palveluja: sovelluskehittäjille ja loppukäyttäjille tarkoitettu World Wide Web -tietopankki, standardien esittelemiseksi ja niiden käytön edistämiseksi tarkoitettuja koodien referenssitoteutuksia sekä useita erilaisia uuden teknologian esittelyyn kehitettyjä prototyyppi- ja esimerkkisovelluksia. Nykyään W3C:n jäseninä [en] on lähes 450 organisaatioita. Saadaksesi lisätietoja World Wide Web Consortiumista, katso http://www.w3.org/